keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Sankaritoimittaja

Kirjoittaja piileskelee kuvassa perusnaisten selän takana.

Olen jo aika pitkään vältellyt muiden sanomalehtien kuin Kymen Sanomien lukemista. Tänään kuitenkin Karhulan jokipuistossa eksyin siististä ja sivistyneestä sosiaalisesta mediastani linkin kautta Helsingin Sanomien kolumniin. Se oli taas vaihteeksi jotain niin uskomatonta, että se lähinnä innosti jättämään lehdet tulevaisuudessakin väliin. Päivällä ajattelin, että miksi kommentoisin keltaista mielipidelehdistöä, mutta näin saunan jälkeen sen voisi kuitenkin tehdä ihan vaikka vain kirjoittamisen ilosta.

Kolumnin kirjoittanut pääkirjoitustoimittaja - eli käytännössä sanelukone - on aluksi suivaantunut siitä, että Olli Immonen ei jäänyt median haastateltavaksi Matti Putkosen järjestämän tilaisuuden jälkeen. Ehkä hän on jäänyt paitsi suomalaisen, poliittisen median tähtihetkistä, kunten Susanna Ruususen haastattelusta ja on siksi hieman katkera. En tiedä. On kuitenkin tyhmää esittää lehtihaastettelu jonkinlaisena rohkeuden kenttänä. Suomalaisen sanomalehdistön haastateltavaksi asettuminen vaatii todella monissa tapauksissa kohteelta paljon enemmän silkkaa tyhmyyttä kuin rohkeutta.

"Monikulttuurisuutta vastustavilla perussuomalaisilla tuntuu olevan yksi yhteinen piirre: nettikeskusteluissa he kyllä ovat kovaa poikaa, mutta elävässä elämässä säikkyjä kuin ajovaloihin joutuneet jänikset. Kiusalliset haastattelutilanteet kostetaan sitten jälkeenpäin – netissä.

Netissä näistä "nuivista" nousee esiin eri persoona, vähän kuin tarinassa tohtori Jekyllistä ja Mr. Hydesta. Netistä onkin tullut heidän suosikkifooruminsa, siellä kun ei tarvitse kohdata kuin samanmielisiä ja heitäkin vain virtuaalisesti."

Kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja. Tosiasiahan kuitenkin on, että netissä saa paljon suorempaa ja rajumpaa palautetta kuin Sanomien toimituksessa, jossa ei kannattaisikaan olla kovaa poikaa, vaan pyrkiä tiedonvälityksellä palvelemaan lukijoita. Ei netissäkään kyllä kannata olla kovaa poikaa. Kirjoittaminen on kirjoittamista ja siinä on aina mukana jotain "tyttömäistä". Varsinkin nykyisin, kun asioita tuntuu olevan mahdotonta käsitellä henkilöimättä niitä, juoruamisen kavala juonne on aina mukana vaanimassa. Yritin miettiä kuka olisi puhtaan miehekäs kirjoittaja ja ensimmäisenä tuli mieleen Tuomas Akvinolainen, eli 1200-luvulle sai palata. Kirjoittaminen ei siis ole kovien miesten hommaa oikeastaan ollenkaan. Tämä kannattaisi tiedostaa, jotta noloudelta vältyttäisiin.

Lopuksi voisi vielä todeta jotain tähän seuraavaan:

Meidän nykyisessä vaalijärjestelmässämme on nimittäin heidän kannaltaan yksi merkittävä epäkohta: äänestit sitten ennakkoon tai vaalipäivänä, vaalitoimituksessa joudut kohtaamaan toisia ihmisiä, vaalivirkailijoita.

Ne eri paikkakuntien aktiivisimmat nuivat ovat siellä vaalitoimituksessa vaalivirkailijoina samaan aikaan, kun lasitalon sisällä paahdetaan analyysia keskustellen toisten toimittajien kanssa siitä miten heidän mielestään maa makaa.

Valtakunnallisellakin sanomalehdistöllä voisi olla vielä toivoa, jos se uskaltautuisi ulos toimituksista ihmisten pariin. Nyhän ollaan menossa siihen, että se piakkoin lopetetaan kannattamattomana.

2 kommenttia:

Yli-Balthasar kirjoitti...

Mä olen sillä tavalla sairas, että mummielestä Laura Huhtasaari on aivan Gwyneth Paltrow'n näköinen. <3

IDA kirjoitti...

En todellakaan uskalla ryhtyä arvioimaan vahvojen perusnaisten ulkonäköä :D

Gwyneth Paltrow on ehkä surumielisempi ilmeeltään. Laura Huhtasaari taas todella pirteä.