keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Linkolan arkki


Tämä arvio tuskin tekee oikeutta elokuvalle Nooa, sillä katsoin sen kannettavan tietokoneen pieneltä ruudulta ja elokuva aivan selvästi on tehty moderniin elokuvateatteriin suurine kankaineen ja kaikkine mahdollisine tehomahdollisuuksineen. Joka tapauksessa kerronnallisena kuvauksena elokuva ei kovin kummoinen ollut. Itse asiassa luulin sen olevan parodiaa kunnes Russell Crowe ilmestyi ruudulle todistamaan, että kyllä tämä nyt se mainostettu elokuva on. Elokuva toki parani alun luomisen ja syntiinlankeemuksen kuvauksista melko paljon edetessään.

USA:ssa monet ovat arvostelleet elokuvaa siitä, että se ei ole uskollinen Raamatun kertomukselle Nooasta. Raamatun tarina on kuitenkin aika suppea tarinana, eikä sen pohjalle voi ilman omaa säveltämistä tehdä kokonaista elokuvaa, joten tuo arvostelu on aika hölmöä. Toisaalta elokuva ei noudata tarinan teologista tulkintaakaan kuin etäisesti. Nooan tarinahan on aika valoisa ja optimistinen: Kasteen kautta synnit pyyhitään pois, Luoja tekee liiton luomansa ihmisen kanssa aloittaen vuorovaikutteisen kohtaamisen, aurinko paistaa ja sateenkaari taivaalla väreilee liiton merkkinä. Elokuvan sävyt taas ovat vähintäänkin synkkiä. On kuitenkin huomattava, että pysyttäessä uskollisena alkuperäiselle tekstille ei koko tarinaan olisi arkkiin nousemisen jälkeen voinut rakentaa oikeastaan minkäänlaista draamaa.

Elokuvassa draamaa on rakennettu tekemällä Nooasta eräänlainen aikansa Linkola. Kaksi nuorinta poikaa jää arkkiin ilman vaimoa ja vanhimman pojan arkissa olevan vaimon oletetaan olevan hedelmätön. Nooa pitää tätä hyvänä asiana, koska kokee, että hänen Jumalalta saamansa tehtävä on pelastaa vain viattomat eläimet kirmaamaan iloisesti kauniissa, vedenpaisumuksen jälkeen paratiisillisessa luonnossa, todistaen ja varmistaen samalla syntisen ihmiskunnan lopullista tuhoa. Nooan isoisä, vanha Metuselah on kuitenkin mystisluonnollisilla taikatempuillaan tehnyt Seemin vaimon hedelmälliseksi. Raskaus ilmenee arkissa ja Nooa tekee päätöksen: Mikäli lapsi on tyttö, eli pystyy synnyttämään uutta elämää, hän tappaa tämän heti, mikäli poika, niin syntynyt saa elää ja olla viimeinen ihminen. Arkkiin on myös salaa pelastautunut jäniksenä seilaamaan syntisten kuningas, Kainin jälkeläinen, jonka avustuksella Haam, katkerana siitä, että Nooa ei auttanut hänen vaimoaan arkkiin, päättää tappaa isänsä. Eli kaiken kaikkiaan äärimmäisen synkkää ja pessimististä tarinaa.

En tiedä pitäisikö olla huolestunut, mutta olen nyt kuitenkin vaikka tavan vuoksi. Elokuvan hellimä ajatus ihmisen puhtaasta pahuudesta ja tuhoisuudesta on hämmentävän yleinen nykyään. Toki Linkolan kaltaisten ajattelijoiden esittämiä näkemyksiä paheksutaan, mutta se tehdään vain verhoamalla ne samean sentimentaalisuuden varjoon ilman niiden moraalista kyseenalaistamista. Nooan päätös olla tappamatta Seemin vaimon kaksostyttöjä perustuu elokuvassa aika pitkälle ainoastaan siihen, että hän ei sääliltään pysty siihen. Mitään moraalista oikeutusta ihmisen elämän jatkumiselle ei anneta ja kuvan loppukin on surumielisen sekavasti ajelehtiva.

Yksi elokuva, edes Hollywoodin suurtuotanto, ei tietenkään kuvaa koko kulttuuria, mutta tietynlaista elämänvoiman hiipumista ja yleistä pessimismiä on kyllä havaittavissa laajemminkin. Ellei luonnon ja ilmaston täysi tuhoutuminen, niin ainakin aina edessä oleva työvoimapula kyllä lopulta rusentaa kulttuurin totaalisesti kasaan. Sellainen on tietenkin tyhmää ajattelua, joten laitetaan loppuun pieni runonpätkä alkuperäisestä Nooan tarinasta:

"Niin kauan kuin maa pysyy, 
ei lakkaa kylvö eikä korjuu, 
ei vilu eikä helle, 
ei kesä eikä talvi, 
ei päivä eikä yö"

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Linkolan "rohkeisiin" ja "rehellisiin" ajatuksiin en ole pudonnut. Väitän että PL edustaa ihmisvihan suurinta mahdollista projisointia suurimpaan mahdolliseen mittayksikköön: ihmiskuntavihaa, ihmiskuntainhoa.

Hän näkee eläimissä ja luonnossa sen minkä haluaisi nähdä ihmisissä, ja kun ei näe, haluaa pikkujumalana rankaista ihmistä/ihmiskuntaa. Kovin moni ylivihertynyt kokee pohjimmiltaan noin. Moni luontorakastaja on kaappi-ihmisvihaaja. Mutta kun luonto ja ihminen eivät ole vastakohtia, olemme samassa liemessä.

Viattomaksi ja puhtaaksi väkisin väännetty "luonto" on oikeasti epäluonto, itse asiassa kuin epäjumala. Luontoa ja ihmiskuntaa ei ihminen sinänsä uhkaa millään tavalla, vaan synti, pahan valta maan päällä, joka Raamatun mukaan vaikuttaa sekä ihmisessä että luonnossa. Biologina PL tietää hyvin ettei luonnossa ole minkäänlaista harmoniaa, se kaikki on vain silmässä(ihmis) joka sitä katselee. Itse ajattelen että luomakunnan lopusta päättää Jumala ei ihminen, ei edes hänen syntinsä ja väärät tekonsa. Loppu tulee kuin varas yöllä. Mutta onko se eko- vai egokatastrofi, sitä emme vielä tiedä. Todennäköisesti molemmat samassa paketissa. Ja toivottavasti luonto ja sen oliot saavat sitten ansaitsemansa helpotuksen ja todellisen kauneuden ja harmonian.

Siitä että ihmisen ja ihmiskunnan hulluus on mennyt riittävän pitkälle jo, ja ylikin, olen samaa mieltä. Ihmiseläin meissä ei taida tästä mihinkään kehittyä. Alamäki on alkanut. Juuri luin että keskimääräinen älykkyysosamäärä esim. Euroopassa on laskussa.

t. jr