Laadin juuri ensimmäisen joukkokirjeeni poliittisille päättäjille. Kokemus oli epämukava, mutta toivon sen johtavan tuloksiin, mitä en tietenkään kyllä usko.
Itse koen niin, että tätä - siis politiikkaa - on vaikea kestää koska tämä ei ole ensin rehellistä ja sitten toiseksi hauskaa. Itseäni ei ole koskaan häirinnyt se, jos joku huutaa minulle päin naamaa, mutta se on, jos ihmisistä pitää puhua heidän selkänsä takana. Vaikka hyväksyn täysin personalismin, niin silti pidän kiinni siitä, asioista pitäisi puhua niiden "ideologisella" tasolla ja persoonaa pitäisi aina kunnioittaa.
Jos tämä tuntui sekavalta, niin älä välitä, sitä se minullekin. Yritän vain kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti