perjantai 22. marraskuuta 2013

On jotain hyvää Tanskan maalla


Ehkä enimmäkseenkin hyvää.

Eilisistä elokuvista Melankolia ei puhutellut oikeastaan millään tavoin ja vilkuilin sitä vain sivusilmällä naputellen samalla tietokonetta. Vika voi olla minussa. Rupesin kuitenkin miettimään mistä tietää kannattaako elokuva varmasti katsoa siihen keskittyen ja verkosta löytyi heti apu:

The Vatican Film List.

Mikäli elokuva on tuolle listalle päässyt, niin jotain erinomaistahan siinä on oltava. Listalla ainoa itselleni ennestään täysin tuntematon oli Babettes gaestebud, joka Suomessa tunnetaan nimellä Ranskalainen illallinen, jos tunnetaan sillä ainakaan itse en tuntenut. Nyt tunnen mikä on minulle rakennukseksi, sillä filmi on uskomattoman hyvä. Se löytyy Youtubesta, joten asia on jokaisen helppo tarkastaa itse.

Elokuva sivuaa samoja teemoja, jotka Dogvillessa - Melankolian ohjaajan huipputöitä - ovat hallitsevia, mutta tuo niitä esille paljon realistisemmin, totuudellisemmin ja inhimillisemmin. Se ei esitä ideologista näkemystä maailmasta, vaan kuvaa aidon taiteen tapaan tyylitellen inhimillistä elämää. Elokuva ansaitsi parhaan mahdollisen arvion, eli: "Siis miksi tällaisia elokuvia ei enää tehdä?", mutta tehdäänhän niitä, sillä kyseessä on suhteellisen tuore ja laajasti palkittu työ.

Eilisen kaksi ja aamun kolmas elokuva ovat kaikki jollain tavoin tanskalasia ja kun ottaa huomioon sen, että televisiossa pyörivä Silta on sekin loistava ja sen, että tässä ei ennekään ole kaihdettu tehdä laajoja johtopäätöksiä vähäisistä faktoista, niin todetaan Tanskan olevan elokuvan mahtimaan. Tosin sillä varauksella, että Melankoliassa, kuten myös saman ohjaajan Dogvillessa ja varsinkin Anti-Christissa on jotain syvästi mätää myös.

Tänään elokuvafestivaali jatkuu Tanskan ulkopuolisella tuotannolla. Rooma, avoin kaupunki on tullut nähtyä, mutta katson sen uudestaan, koska se on listalla. Kahteen muuhun suhtaudun epäilevämmin, mutta voin katsoa niitä vähän alusta kuitenkin.

Ei kommentteja: