perjantai 5. marraskuuta 2010

Konservatiivinen vallankumous I

Olisi yhtä aikaa sekä armeliaampaa, että kunniakkaampaa joutua hirtetyksi, kuin joutua Tuija Braxin tuomiovallan alle sen hyväksyen ja siihen alistuen.

Tämä on manifesti, joka muotoutuu.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on manifesti, joka muotoutuu.

Arvatenkin orgaanisesti.

Olen kehitellyt tällaista transkonservatiivisuuden aatetta. Sen suhde normikonservatiivisuuteen on sama kuin humanismin suhde transhumanismiin. Ideana on implementoida ihmisluonnetta erilaisilla psykofyysisillä implanteilla siten, että halla-aholle ja hänen seuraajilleen kehittyy huumorintaju.

Olen kerännyt tätä käyttösoftaa tästä blogista. Itse arvatenkin tulet iloiseksi nanoteknologiaan perustuvasta hengellistimestä. Se puhdistaa havainnot kitschistä ja nostaa mielen hartaiden joululaulujen korkeuksiin, ehkä jopa ylemmäs. Siis mihin aikaan tahansa vuodesta.

Anonyymi kirjoitti...

Kokeilisin näitä vekottimia itseeni, mutta johdan huonosti änkyräenergiaa. Toisinaan kyllä nautin flogistonia ja muutun kiltistä nuhjuisesta pehmovasemmistolaisesta ylivireäksi oikeistoliberaaliksi. Aamun tullen vaikutus negatoituu. Sitä ennen kierrän sumuisia Lontoon katuja vainoten kodeissana nukkuvia duunarioikeistolaisia liberaaleilla ulinoilla, ovenraapimisilla ja virnistellen kuin itse saatana, ts. stubbmaisesti.

IDA kirjoitti...

Aika surkeaa. Luulin, että sinulla itselläsi on huumorintaju.

Tämä oli vakava pettymys.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä johtuu vain siitä, ettei flogiston ole vielä alkanut vaikuttaa.

Vasarahammer kirjoitti...

Olen lukenut paljon kirjallisuutta Neuvostoliitosta ja Stalinin vainoista.

Luetun perusteella en haluaisi tulla NKVD:n kiduttamaksi ja lähetetyksi leirille. Olen varma, että minua paremmat ja vahvemmat ihmiset huusivat armoa ja paskoivat housuihinsa, kun he joutuivat järjestelmän kynsiin. Pahinta neuvostojärjestelmässä oli se, että kuka tahansa saattoi joutua vainotuksi.

Siihen nähden barxilais-illmanistiset vainot ovat vaatimattomia ja halpoja kopioita alkuperäisestä. Ajat tosin muuttuvat eikä mikään takaa, että barxilainen illmanismi pysyisi humaanina ja suvaitsevaisena ideologiana.