Ruotsin kirkon Tukholman piispan Ruotsin valtiopäivien avajaisten juhlajumalanpalveluksessa pitämä puhe on noussut uutisaiheeksi, koska se sai Ruotsindemokraattien edustajat poistumaan paikalta kesken jumalanpalveluksen. Poistuminen oli täysin aiheellinen, kuten jokainen vähänkään Ruotsin tapahtumia seurannut ja puheen lukenut voi itse havaita. Joten ei siitä sen enempää.
Asian herättämässä keskustelussa esiintyy kuitenkin kohtuullisen taajaan yksi ärsyttävä ja väärä mielipide. Sen mukaan kirkossa voi puhua mitä tahansa ja se on kirkon oma asia päättää mitä siellä puhutaan. Jälkimmäinen on tietysti totta, mutta ollakseen kirkko ei kirkossa todellakaan voi puhua ihan mitä tahansa. Jatkuva, levoton läpänheitto johtaa siihen, että kyseessä ei kovin pitkään ole kirkko, vaan se muuttuu joksikin muuksi. Vaikka on totta ja oikein, että sananvapauden pitää koskea kirkkoa valtion suhteen ei täydellinen sananvapaus tietenkään voi toteutua kirkon sisäisesti muuten kuin niin, että papit pysyvät puheissaan siinä minkä kirkko tunnustaa totuudeksi. Koska minun ei enää - sanoisin, että onneksi - tarvitse pitää kyseistä Tukholman piispaa minään piispana, en lähde arviomaan oliko hänen puheensa totuudellista omassa seurakunnallisessa yhteisössään, mutta kipeää läppää se kuitenkin oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti