Elämä, ymmärrys ja huumori ovat paenneet korkeakatoliseen kirkkoon. Maallistuneet tiukentavat ylähuulensa kireyttä ja vahtivat toistensa ajatuksia. Heidän pitää olla samaa mieltä, heidän pitää olla samanlaisia, he eivät saa ajatella toisin. Ja alapuolellaan he kuvittelevat vellovana massana olevan juurettoman ja kulttuurittoman työvoimareservin.
Taidan seurata ymmärrystä.
2 kommenttia:
Jep.
Poika kysyi yksi päivä että miksei kukaan koskaan hymyile tuolla kadulla. Väitti vieläpä että minä saatan hymyillä joskus mutta olen poikkeus.
"Väitti vieläpä että minä saatan hymyillä joskus mutta olen poikkeus."
Sait suupieliisi vain psykosomaattisen kouristuksen.
Lähetä kommentti