Kulttuuriton meritokratia kuitenkin kaatunee aina siihen, että sillä kaksinumeroisen taikaluvun omaavalla joukolla on täysi moraalinen oikeus ajaa omaa etuaan ja poliittisilla johtajilla, jotka ottavat heidän äänensä, on aina tilausta. Jotain ihmisiä voi huijata jonkun aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa. Ei edes puolia. Vai miten se nyt meni.
Lainataan vielä Steve Saileria eräänlaisena iskulauseena, jota voi soveltaa muuallakin kuin amerikoissa:
Our political discourse is dominated not by a concern for the needs of the American people as a whole, but by the self-interest and unexamined assumptions of the verbally facile.
Down with the Tyranny of the Glib!
Tosin omat glibbailut tietysti menisivät pesuveden mukana, mutta tässä asiassa jalo aate lienee yksilöitä suurempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti