Törmäsin lot:n blogissa tänään niin outoon ja kummalliseen kansallismielisyyden määritelmään, että olin tipahtaa tuolilta. Se kuului:
Tosin oikeudessa hän ei kansallismielisyyttään korostanut, mutta poliisissa hän oli krapulassa nimitellyt somalia hassulla sanalla LAKU
Koska tuon esittäjä on lakimies ja oletan, että lakimiehetkin kuuluvat jonkinlaiseen sivistyneistöön, tosin etäisesti, katson velvollisuudekseni paikata suomalaisen koululaitoksen laiminlyöntejä ja aloittaa tämän sarjan. Kopioin siihen kuvauksia eri tapahtumista lähinnä Grimbergin Kansojen historiasta. Koska olen laiska julli eivät tapahtumat tule olemaan missään kronologisessa järjestyksessä ja sarja jatkuu, jos jatkuu, ilman mitään aikataulua. Olkaa hyvät. Vuosi on 1848:
Iltapäivällä maaliskuun 19. päivänä asteli synkkä kulkue pitkin Unter den Lindeniä; siinä kulkivat edellisen yön vapaustaistelijat kantaen paareilla kaatuneitten tovereittensa ruumiita. Kulkue tuli kuninkaallisen linnan luo ja se päästettiin ilman muuta pihalle. Siellä laskettiin paarit maahan, vieri viereen, vainajien nimet huudettiin ja kuhunkin nimeen liitettiin lyhyt lisäys: "Viiden alaikäisen lapsen isä...lyötiin armotta hengiltä, vaikka oli jo antautunut...Viisitoistavuotias, vanhempiensa ainoa poika." Kuningasta huudettiin näyttäytymään. Fredrik Vilhelm ilmestyi parvekkeelleen. Kuului uusi huuto: "Lakki päästä!" Kuningas paljasti päänsä.
Nuo tapahtumathan johtivat sitten kansallisparlamenttiin, joka tietenkin epäonnistui pitkässä työssään, mutta jonka työ oli kuitenkin monin tavoin arvokasta ja jopa sankarillista.
PS.
Toisaalta onhan tuo Villen määritelmä myös nerokas. Sitä voi tulevaisuudessa käyttää vaikka näin:
Tosin oikeudessa hän ei kristillisyyttään korostanut, mutta poliisissa hän oli krapulassa nimitellyt somalia hassulla sanalla PIRU.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti