Juoksu ei vielä suju, mutta reippaalla kävelylläkin saa hien pintaan. Pitää varmaan odotella, että sitä lähtee itsekseen vain juoksemaan. Tänään alkumatkasta jo tuntuikin hieman siltä, mutta ei enää loppumatkasta niinkään.
Törmäsin aivan polun varressa kahteen, varmaankin puolitoistametriä korkeaan muurahaispesään, jotka olivat noin 50 metrin päässä toisistaan. Yritin ottaa sellaisia kuvia, että niistä olisi näkynyt muurahaisten leukaperätkin, mutta paskat minä vielä digikameralla osaan kuvata. Täytynee harjoitella sekin. Vikkeliä otuksia kuitenkin sillä heti, kun meni niin lähelle, että sai kameraa makroetäisyydelle, niin jalkoja pitkin vipelsi kymmeniä muurahaisia. Nämä eivät kuitenkaan olleet sellaisia, jotka purevat vaan niitä, joita ennen kutsuttiin työmuurahaisiksi. Niillä on kuitenkin virallisempikin nimi.
Hetken kävi mielessä ottaa tikkuaskiin muurahaisia toisesta pesästä, viedä ne toiseen ja katsella mitä tapahtuu, mutta kristillinen omatuntoni rupesi välittömästi soimaamaan aietta.
Loppumatkan lenkistä kävelinkin sitten sisäisen moraalisäteilijäni vauhdittamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti