keskiviikko 3. tammikuuta 2007

Älä milloinkaan, astu Hongkongiin...

Jung Changin tuore elämäkerta Maosta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tosin olen aitoon Futisforum-tyyliin lukenut vain vähän alusta. Toisaalta taas, on niitä kirjoja arvosteltu lukemattakin.

Tässä olisi kaivannut hieman laajempaa kuvaa yhteiskunnasta Maon ympärillä. Toisaalta se olisi varmasti tehnyt teoksesta liian laajan. Kertokoot nyt Maosta, kun se Maon elämäkerta on. Mao paljastuu aika täysiveriseksi individualistiksi, joka inhoaa kiinalaista kulttuuria ja haluaisi tuhota sen. Toisin kuin me lännessä, jotka elämme kiinalaisen kulttuurivallankumouksen eräänlaista pitkitettyä, vesitippaversiota, kiinalaiset saivat kokea mitä tuollaisten miesten valtaannoususta aivan oikeasti seuraa. Ja he kokivat sen nopeasti, tylysti ja tehokkaasti. Toivottavasti he ovat oppineet jotain. Elleivät, niin kusessa ollaan, kuten tavataan sanoa.

Oma suosikkini Kiinan poliitikoista on Sun Yat-sen. Hän on vaikuttanut aika paljon kiinalaiseen ajatteluun kommunismin ulkopuolella. Kuomintangin nykyiset johtajat ovat jo vierailleet mannerkiinassa, mutta tuskin mitään suurta lähestymistä tapahtuu. Sunin tavoite oli kuitenkin yhtenäinen, itsenäinen Kiina. Kommunistien tavoite taas taitaa edelleen olla koko aluetta dominoiva Kiina. Se taas ei lupaa kenellekään hyvää.

Eräänä yksityiskohtana: Maon kolmas vaimo, erittäin palavasieluinen kommunisti, oli kahden suomalaisen lähetyssaarnajanaisen koulussa oppinsa saanut tyttö.

Ei kommentteja: